Pietarsaarelainen Christoffer Vidjeskog vastaanotti tänään Vuoden isä -palkinnon juhlallisin menoin. Vidjeskog on valinnut puhua avoimesti omasta uupumuksestaan ja paniikkihäiriöstään, huolimatta siitä, että hän kokee aiheen edelleen olevan herkkä miesten keskuudessa. Osallistumalla Folkhälsanin Papparum-toimintaan Pietarsaaressa, hän toivoo voivansa auttaa muita pienten lasten vanhempia, jotka kamppailevat samankaltaisten haasteiden kanssa.
– Vaikka minusta tulisi symboli uupuneesta lapsiperheen vanhemmasta, niin se on pieni hinta siitä, että pystyn auttamaan jotakuta toista, hän sanoo.
Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa vuosittain Vuoden isä -palkinnon Väestöliiton esityksestä. Ministeriön mukaan palkinnon saajaksi valitaan henkilö, ”joka on edistänyt omalla esimerkillään ja toiminnallaan isyyden merkityksen tunnistamista ja lisännyt näin sen arvostusta.” Tavoitteena on vahvistaa isyyttä, tukea työn ja perheen yhteensovittamista, edistää lapsen etua sekä miesten ja naisten tasa-arvoa. Folkhälsan kuuluu organisaatioiden verkostoon, jotka paikallisyhdistysten sekä työntekijöiden kautta saavat ehdottaa sopivia isiä Vuoden isä -palkintoa varten.
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso palkitsi Vidjeskogin yhdessä kahden muun isän kanssa taidevalokuvalla palkintojenjakotilaisuudessa valtioneuvoston juhlasalissa Helsingissä. Vidjeskogin lisäksi Vuoden isä -palkinnon vastaanottivat Vili Sarento, Jorma Martikainen, Eero Sarkalahti ja Heikki Leivo. Puheessaan ministeri Juuso totesi, että isyys on matka ja yksi elämän suurimmista lahjoista. Isyys ei ole itsestäänselvyys, ja juuri ne pienet hetket ovat kaikkein merkityksellisimpiä.
– Te tänään palkitut isät olette antaneet lapsillenne aikaa ja turvaa. Vaikka maailma muuttuu, lasten perustarpeet eivät ole muuttuneet. Lapsi tarvitsee turvaa ja suojaa, sanoi ministeri Juuso.
Vidjeskog oli aidosti yllättynyt saatuaan etukäteen tiedon, että hänet oli valittu Vuoden isäksi.
– Tunsin oloni kunnioitetuksi, kiitolliseksi ja ylpeäksi. Se tuli aikana, jolloin arki tuntui tavallista raskaammalta ja jaksaminen oli heikkoa, joten se oli todellakin tervetullut puhelu. Voin rehellisesti sanoa, että liikutuin kyyneliin puhelun jälkeen, kun asia upposi kunnolla, kuvailee Vidjeskog.
Vidjeskogille isyys on syvästi identiteettiä määrittävä tekijä. Hän sanoo, että se on antanut elämälle uuden merkityksen. Arjessa on kuitenkin muistettava myös omat tarpeet ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.
– Ennen kuin saimme lapsia, työ oli iso osa identiteettiäni, mutta se muuttui isyyden myötä. On myös tärkeää yrittää säilyttää omat kiinnostuksen kohteet eikä kadottaa itseään pikkulapsiarjen melskeessä. Omalla kohdallani se tarkoittaa, että kun on voimia ja aikaa, lähden mielelläni kameran kanssa luontoon tai puuhailemaan autotalliin, hän kertoo.
Vidjeskog kokee, että monet vanhemmat ovat nykyään hyvin stressaantuneita.
– Mielestäni monet vanhemmat ovat uskomattoman stressaantuneita. On haastavaa yhdistää arki ja työ yhteiskunnan vaatimusten ja hintojen noustessa. Oma uupumukseni sai minut ymmärtämään rajani, ja siksi teen nykyään 80-prosenttista työviikkoa. Tämä vaatii kuitenkin taloudellisia uhrauksia, mutta se on ollut sen arvoista!
Vidjeskog haluaa olla läsnä oleva vanhempi, joka on perheensä tukena kaikissa tilanteissa. Hänen mielestään on tärkeää, että vanhemmat jakavat vastuuta kodissa ja perhe-elämässä yleisesti.
– Minulla on oma isäni esikuvana. Yritän olla turvallinen syli kaikille ympärilläni. Arjessa pyrimme jakamaan asiat tasapuolisesti, ja meidän osaltamme tämä tarkoittaa, että vaimoni huolehtii organisoinnista ja suunnittelusta, koska hän on siinä parempi kuin minä. Muut kodin käytännön asiat kuuluvat minulle.
Vidjeskogille oli alusta asti selvää, että hän haluaa olla kotona mahdollisimman paljon ja pitkään lastensa kanssa. Tietyt arvot, kuten anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen, ovat olleet tärkeitä hänelle lapsuudesta lähtien. Nämä arvot hän pyrkii siirtämään myös omille lapsilleen Lotalle ja Stellanille.
– Lapsena opin, ettei hyvän jakamisesta köyhdy. Se on hieno arvopohja, jonka toivon lasteni omaksuvan. Toivon, että he haluavat puolustaa oikeiksi kokemiaan asioita, vaikka se joskus tuntuisikin epämukavalta, korostaa Vidjeskog.
Vuosiensa aikana isänä Vidjeskog on ymmärtänyt, että isyys on jatkuva oppimisprosessi, joka on täynnä monenlaisia tunteita.
– Vanhemmuuden alkuaikoina luulin olevani ”valmis”. Mutta pian tajusin, että oma kehitykseni on vasta alussa. Yhtäkkiä on lapsi, joka merkitsee enemmän kuin oma elämä. On uskallettava tuntea kaikki tunteet, koska niistä voi oppia paljon, Vidjeskog sanoo.
Hän toteaa, että isyys voi olla mullistava matka ja että lapset ovat opettaneet hänelle vähintään yhtä paljon elämästä kuin hän heille.
– Miehille, jotka ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa tunteista ei puhuta, isyys voi olla todella mullistavaa. Isyyden myötä saa uuden käsityksen siitä, mikä on tärkeää. Itsehillintä ja kärsivällisyys ovat ominaisuuksia, joissa toivoisin olevani parempi, mutta ehkä ne tulevat ajan myötä.
Mitä terveisiä Vuoden isä 2024 Christoffer Vidjeskog haluaa lähettää muille vanhemmille?
– Olkaa kilttejä itsellenne! Te riitätte juuri sellaisina kuin olette, ja lastenne silmissä olette kaikki supersankareita! Joskus tiskit ja pyykit voivat odottaa toiseen päivään!
Teksti: Markus Stubbe
Kuvat: Matti Aspvik
