Täällä ollaan kaukana sodan ajan tanssikiellosta. Istumatanssin ja aivojumpan piristävä vaikutus - Muun muassa näin lukee Folkhälsanin Blomsterfonden-talon ohjelmassa Helsingin Käpylässä. Täällä asuvat ovat kaikki myös saaneet oman yksilöllisen liikuntaohjelman.
-Päivän istumatanssi oli ihana kuten tavallisestikin, sanoo Helena Meinander ja pyyhkii hikeä otsaltaan.
Istumatanssi on Folkhälsanin Käpylän Blomsterfonden-talon suursuosikki. Tämänpäiväisessä ohjelmistossa oli muun muassa Que Sera, Sera (Whatever will be, will be) Doris Dayn esittämänä ja Arja Saijonmaan Kultainen nuoruus., mutta myös karibialaisia rytmejä ja tietysti twistiä.
-Mielestäni tanssiminen on kovin mukavaa, vaikka minä en olekaan mikään tanssija, sanoo Erik Karlsson. Mutta hänellähän näkyy olevan rytmi veressä.
Istumatanssissa kaikki istuvat tuoleilla ympyrän muodossa ja koreografi näyttää liikkeet, joita harjoitetaan.
Verenkierto ja kohonnut pulssi. Se tekee hyvää kunnolle ja koordinaatiolle.
Vanhat tarttuvat kappaleet kohottavat tietysti mielialaa ja tunnelmaa, mutta ne antavat myös alyllisiä virikkeitä esimerkiksi niille, jotka kärsivät muistiongelmista.
-Kun olin nuori, tanssimme eri perheiden luona kodeissa, koska tanssiminen oli virallisesti kielletty sodan aikana, sanoo Helena Meinander.
Sota-ajan tanssikielto oli voimassa 1939-1944 lukuun ottamatta joitain lievennyksiä, mutta monet tanssivat silti salaa.
-Kun joku oli saanut lomaa rintamalta, järjestimme niin sanotut ”nurkkatanssit”, mikä ei aina ollut kovin sallittua, kertoo Sirkka Sievers.
Nykyisin Meinander, Karlsson ja Sievers saavat tanssia täysin laillisesti.
Mutta istumatanssi on vain yksi tapa aktivoida ikäihmisiä Blomsterfondenissa.
Täällä panostetaan ikäihmisten aktivoimiseen ja virikkeiden antamiseen monien ryhmäaktiviteettien muodossa, kuten aivojumppa, bingo, laulu, käsityöt, voimistelu ja niin edelleen.
-Haluamme pois institutionaalisesta ajattelutavasta. Tämä on koti ja liike on lääke, sanoo Monica Ståhls-Hindsberg, joka on Blomsterfonden-talon johtaja.
Yksilöllinen liikuntaohjelma
Ryhmiä johtavat fysioterapeutti Martina Back-Osmani ja toimintaterapeutti Jenni Ekman. Back-Osmani tehnyt myös yksilöllisen ohjelman kaikille täällä asuville.
-Heillä on liikuntaohjelma paperilla seinällä, ja ikäihmiset voivat tehdä niitä joko itse tai yhdessä hoitajan kanssa. Tavoitteena on ylläpitää tuki - ja liikuntaelimien toimintoja, sanoo Back-Osnami.
Henkilökunta on myös yrittänyt tuoda stimuloivaa ryhmätoimintaa iltaan
muistisairaille henkilöille.
Martina Back-Osmani on käynyt FysioGeriatrian ja Fysi ry:n järjestämän erikoiskoulutuksen geriatrisesta fysioterapiasta. Hän teki lopputyönsä kokeilusta, miten iltaisin tehtävät fyysiset aktiviteetit voivat vähentää niin sanotun sundowning-syndrooman vaikutuksia.
Vähemmän levottomuutta?
Iltaryhmä on aloittanut kävelylenkin talossa. Kävelyn aikana he ovat laulaneet lauluja ja katsoneet taideteoksia. Tämän jälkeen he ovat harjoitelleet nivelten liikkuvuutta, vahvistaneet käsien lihaksia sekä harjoittaneet aivojumppaa samalla kun ovat pelanneet erilaisia pelejä.
-Syndrooma näkyy siinä, että monet muistisairauksista kärsivät ihmiset voivat tulla hieman rauhattomiksi ja saada tunteen, että ”nyt pitää mennä kotiin”, kun ilta rupeaa hämärtymään suunnilleen samaan aikaan kun he aiemmin lähtivät ehkä töistä kotiin.
-Olemme mielestämme huomanneet, että ikäihmiset ovat olleet rauhallisempia niinä iltoina, kun ovat olleet iltaryhmässä, ja sillä voi olla positiivisia vaikutuksia jopa unenlaatuun. On tietysti monia tekijöitä, jotka vaikuttavat sundowning-oireisiin ja muistisairauksista kärsivien ihmisten unenlaatuun, mutta iltaryhmä on ollut hyvin pidetty sekä osallistujien että henkilökunnan keskuudessa, sanoo Martina Back-Osnami.
Hän kertoo, että iltaryhmä jatkuu Blomsterfondenissa joka tiistai-ilta. Tätä aluetta on myös alettu tutkimaan Suomessa.
-On tärkeää pysyä kehityksen mukana, päättää Back-Osnami.
Teksti ja kuva: Hanna Rundell
